Finanssialan palvelut koostuvat suurelta osin työstä, joka liittyy tietoon: dossierien kokoamisesta, tietojen tarkistamisesta, riskien arvioinnista, raportoinnin laatimisesta, asiakkaiden informoimisesta tilanteesta. Neuvonantaja, kirjanpitäjä tai vakuutusalan työntekijä käyttää suuren osan viikosta tietojen keräämiseen ja järjestämiseen ennen kuin arvio tai neuvo tulee kuvaan mukaan. Palvelun lopputulos riippuu siis vahvasti kolmesta asiasta: kuinka nopeasti tieto on saatavilla, kuinka perusteellisesti se on tarkistettu, ja kuinka hyvin se selitetään henkilölle, joka ei itse hallitse asiaa.
Tämä tekee alasta herkän muutoksille siinä, mikä käy automaattisesti ja mikä ei. Missä tehtaassa läpimenoaika riippuu koneesta, riippuu tässä dossierin läpimenoaika siitä, kuinka paljon ihmistyötä on jäljellä saapumisen ja neuvon välillä.
Tietojen järjestäminen ja tarkistaminen on juuri sellaista tehtävätyyppiä, joka antaa itsensä siirtää muualle: jäsennelty syöttö, tunnistettavat mallit, säännöt, jotka voidaan muotoilla. Osan dossierin rakentamisesta, ensimmäisestä riskitarkistuksesta ja raportointimuodosta voi tehdä järjestelmä, jolloin työntekijä arvioi tuloksen ja hyväksyy tai hylkää sen perustellusti. Itse neuvonta, keskustelu rajatapauksesta, selitys asiakkaalle, joka ei ymmärrä jotain: se pysyy ytimeltään ihmistyönä, koska se perustuu arviointikykyyn ja luottamukseen, joka ei synny automaattisesti.
Tämä ei tapahdu kaikkialla samaan tahtiin. Toimisto, joka on jo standardoinut dossierityönsä, voi siirtää tämän vaiheen helpommin järjestelmälle kuin toimisto, jossa kukin dossier rakennetaan omalla tavallaan. Ero ei ole halussa uudistua, vaan siinä, kuinka toistettavaa taustatyö oli jo ennen AI:n käyttöönottoa.
Niin kauan kuin dossierin rakentaminen ja tarkistus ovat suurelta osin käsityötä, voittaa palveluntarjoaja, jolla on enemmän kapasiteettia, usein nopeudessa: enemmän ihmisiä, enemmän dossiereita viikossa. Kun tämä työ tehdään suurelta osin järjestelmän avulla, tämä etu katoaa. Nopeudesta tulee sitten jotain, jota kaikki vastaavan järjestelmän omaavat voivat tarjota, ja ero siirtyy siihen, mitä jää jäljelle: rajatapauksia koskevan arvioinnin laatuun, tapaan, jolla neuvo selitetään, ja kysymykseen, voiko asiakas tarkistaa, mihin tulos perustuu.
Viimeksi mainittu painaa tässä alassa nyt enemmän kuin ennen. Asiakas, joka huomaa, että riskiarvio on järjestelmän tuottama, haluaa tietää, kuka sitä on vielä tarkastellut ja millä perusteella. Palveluntarjoajilla, jotka ovat järjestäneet tämän valvonnan näkyväksi ja jäljitettäväksi, on siinä etu, joka ei tule nopeudesta, vaan selitettävyydestä. Se, joka väittää olevansa vielä ainoastaan nopeampi, puolustaa väitettä, jonka kilpailijat samalla järjestelmällä tekevät yhtä vahvasti.
Kysymys siitä, millä perusteella toimisto todella voittaa, muuttuu siis sen mukana, mikä on vielä ihmistyötä ja mikä ei. Vastaavia muutoksia tapahtuu rakennusalalla, jossa suunnittelu ja laskelmat automatisoituvat osittain, asennusalalla, jossa vianmääritys ja materiaalisuunnittelu muuttuvat, ja vapaa-ajan alalla, jossa varausprosessit ja asiakaskontakti muuttuvat. Tarkka suhde sen välillä, mikä on siirretty ja mikä pysyy ihmistyönä, vaihtelee toimistokohtaisesti ja palvelukohtaisesti, eikä sitä voi johtaa toimialan keskiarvosta.
Tämä muutos ei kerro mitään siitä, mitä yksittäisen toimiston tulisi tehdä henkilöstönsä kanssa. Se, johtaako vapautuva työ muihin tehtäviin, muuhun palveluun tai johonkin muuhun, on valinta, joka kuuluu organisaatiolle itselleen ja joka noudattaa omia lakisääteisiä vaatimuksiaan henkilöstöpäätösten osalta. Tässä kuvattu asia on muutos siinä, mihin palveluntarjoajien vertailu perustuu, ei kannanotto siihen, kenen pitäisi säilyttää tai luopua mistä työstä.
Taustalla olevaan kysymykseen siitä, mikä työ tietyssä yrityksessä on todella siirrettävissä AI:lle, ei voida vastata toimialakuvan perusteella; tämä kysymys kartoitetaan FTE TO AI:n työskannauksella tehtäväkohtaisesti. Kilpailijoihin vertailun kannalta olennainen on toinen kysymys: miten tiedätte, millä perusteella yrityksenne todella voittaa, ja koska ulottuvuudet muuttuvat sitä mukaa kun AI ottaa hoiviinsa uusia osia työstä, kuinka usein kilpailija-analyysi tulee toistaa, jotta ei nojauduta väitteeseen, joka ei enää pidä paikkaansa.
Ensimmäinen askel on kirjata ylös kohdat, joissa uskotte voittavanne: nopeus, hinta, asiantuntemus, palvelu, jokin muu. competitivebenchmark.net:n ilmainen ulottuvuustarkistus asettaa nämä väitteet rinnan niitä tukevan näytön kanssa, jolloin näkyy, mikä väite pysyy pystyssä ja mikä perustuu oletukseen. Täydellinen benchmark, jossa on pisteytys koko vertailuryhmälle ja näyttömatriisi kutakin ulottuvuutta kohden, on rakenteilla.