Terveydenhuollossa suuri osa ajasta ei mene itse hoitotoimenpiteeseen, vaan siihen kaikkeen mikä sen ympärillä on: rosterit, jotka täsmäävät miehityksen ja työehtosopimusten sääntöjen kanssa, potilastietojen ylläpito, joka on täydellistä ja ajantasaista, raportointi lähettäville tahoille ja vakuutusyhtiöille, indikaation asettaminen sekä siihen liittyvä hallinnollinen vastuunkanto. Lisäksi on vastaanotto ja triage, joissa nopeutta ja huolellisuutta on tarjottava samanaikaisesti. Asiakkaan tai potilaan lopputulosta ohjaa kolme asiaa: kuinka nopeasti henkilöä autetaan, kuinka yhdenmukaista laatu on toimipisteiden ja työntekijöiden välillä, ja kuinka hyvin hoito vastaa tiettyä tilannetta. Näiden kolmen kohdan perusteella tässä sektorissa on perinteisesti erottauduttu, ja juuri näillä kolmella kohdalla pelikenttä nyt muuttuu.
Odotusaika vastaanotolle oli pitkään henkilöstömiehityksen tulos: enemmän kapasiteettia, lyhyempi jonotuslista. Kun triage ja potilastietojen valmistelu tehdään osittain AI:n toimesta, hoitajan arvioidessa ja päättäessä, odotusaika irtoaa lattiatason miehityksestä. Tämä ei koske jokaista organisaatiota samalla tavalla. Laitos, jolla on standardoidut vastaanottolomakkeet ja jäsennelty lähettämisdata, voi antaa tämän työn AI:lle; laitos, jossa vastaanotto nojaa suulliseen tiedonsiirtoon ja irrallisiin muistiinpanoihin, ei ole saanut tätä työtä muotoon, joka soveltuisi siihen. Ero ei siis ole halussa automatisoida, vaan siinä, miten työ oli jo järjestetty ennen kuin AI tuli kuvaan.
Sama kuvio toistuu potilastietojen ylläpidossa ja vakuutusyhtiöille tehtävässä raportoinnissa. Potilastietojen yhteenvedon tekeminen, standardoitujen kenttien täyttäminen ja puuttuvan tiedon havaitseminen on työtä, jonka AI voi hoitaa, työntekijän hyväksyessä yhteenvedon tai lähettäessä sen takaisin. Myös rosterisuunnittelu, jossa on kiinteät säännöt pätevyyksistä, levosta ja saatavuudesta, siirtyy: laatiminen voidaan siirtää AI:lle, mutta poikkeukset ja ihmisten välinen keskustelu vaihtopyynnöistä pysyvät ihmistyönä. Itse sisällöllinen hoitosuhde, keskustelu jossa asiakkaan on tunnettava tulevansa kohdatuksi, pysyy lähes kaikissa tapauksissa ihmistyönä, ja se pysyy myös osana, jolla terveydenhuollon organisaatiot erottautuvat vähiten AI:sta ja eniten toisistaan.
Nopeus, jolla tämä työ siirtyy, riippuu siitä kuinka jäsenneltyä pohjalla oleva tieto on, minkälaisesta hoidosta on kyse, ja mitä valvojat ja ammattiryhmät sallivat automatisoidussa päätöksenteossa. Organisaatio, jolla on järjestelmät kunnossa, näkee vapautuneet tunnit palaavan lisäkapasiteettina suoraan hoitoon tai jonojen purkamiseen. Organisaatio, jossa potilastiedot ovat hajaantuneet järjestelmiin, jotka eivät keskustele keskenään, ei näe tätä hyötyä, vaikka niin haluaisikin. Tämä on kysymys työn ja tiedon järjestämisestä, ei henkilöstöpolitiikasta; jos tehtävien siirtymä vaikuttaa henkilöstömäärään, siihen sovelletaan omia lakisääteisiä vaatimuksia, joita tässä ei käsitellä.
Jos odotusaika ja potilastietojen laatu ovat yhä vähemmän henkilöstömäärän funktio ja yhä enemmän riippuvaisia siitä, kuinka hyvin organisaatio on järjestänyt tehtävänsä AI:n hoidettavaksi, silloin muuttuu myös se, minkä perusteella asiakkaat, lähettävät tahot ja sairausvakuutusyhtiöt arvioivat palveluntarjoajaa. Vastaanoton toimitusajasta tulee vähemmän kapasiteettikysymys ja enemmän järjestämiskysymys. Raportoinnin yhdenmukaisuudesta tulee vähemmän yksilöllisen huolellisuuden kysymys ja enemmän järjestelmävalintojen kysymys. Se, joka tunnistaa tämän ajoissa, siirtää vertailun mukanaan; se, joka jää vanhaan oletukseen että enemmän henkilöstöä tarkoittaa automaattisesti lyhyempää odotusaikaa, vertaa itseään ulottuvuudella, joka on katoamassa.
Tämä muutos ei koske vain terveydenhuoltoa. Tukkukaupassa vertailu muuttuu, koska AI ottaa hoitaakseen varasto- ja tilaustyön, liike-elämän palveluissa vertailu muuttuu, koska AI ottaa hoitaakseen raportoinnin ja neuvonnan valmistelun, ja se, joka pohtii miksi kilpailijat kuulostavat lupauksissaan kaikki samalta näkee saman taustalla olevan syyn: väitteet, joita ei enää tueta sillä ulottuvuudella, jolla ne aikoinaan voittivat.
Kysymykseen siitä, mikä työ tietyssä terveydenhuollon organisaatiossa on todella siirrettävissä AI:lle, ei voi vastata yleisin termein; FTE TO AI:n työskentelyanalyysi vastaa tähän kysymykseen tehtäväkohtaisesti, arvioiden kunkin tehtävän linjalla siirto, valvonta tai ihmistyö.
Jotta tietäisitte, millä perusteella organisaationne tällä hetkellä voittaa, on tarpeen tietää, vastaako tuo väite yhä sitä, miten työ on järjestetty, vai sitä, miten se järjestettiin aiemmin. Kilpailijoille, jotka eivät julkaise lukuja, on olemassa oma menetelmä, jolla silti päästään perusteltuun näkemykseen, kuten kuvataan kohdassa miten saatte tietoa kilpailijoista, jotka eivät julkaise lukuja. Ensimmäinen askel on maksuton ulottuvuustarkistus: nimeätte, millä perusteella uskotte voittavanne, ja näette, mitkä näistä väitteistä ovat puolustettavissa näytöllä. Täydellinen vertailuanalyysi, jossa on markkinanne vertailuryhmä ja näyttömatriisi kutakin ulottuvuutta kohden, on tekeillä.